Kategoria: Yleinen

  • Markkinavapausindeksi

    Markkinavapausindeksi

    Mikä indeksi?

    Miten vapaasti yksilöt saavat toimia markkinoilla Pohjois-Euroopassa? Entä miten lainsäädäntö rajaa ja mahdollistaa liiketoimintaa? Markkinavapausindeksi tarjoaa läpinäkyvän ja helpon keinon seurata markkinasääntelyä Suomessa suhteessa Pohjois-Eurooppaan. Indeksi kokoaa yhteen lainsäädäntöön, sääntelyyn ja institutionaalisiin rakenteisiin liittyviä muuttujia, jotka rajoittavat tai mahdollistavat yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa.

    Markkinavapausindeksi mittaa markkinoita rajoittavaa sääntelyä Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa ja Saksassa. Indeksi koostuu 20 kyllä/ei-ehdosta, jotka kuvastavat Olean näkökulmasta keskeisiä, seurattavia ja verrannollisia markkinaympäristön kieltoja, rajoitteita tai mahdollisuuksia – esimerkiksi sitä, miten helppoa on perustaa yritys, kaupallistaa tuote- tai palveluideoita ja harjoittaa liiketoimintaa aiheuttamatta negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Korkeampi pistemäärä kuvastaa vapaampaa markkinaympäristöä.

    Indeksi ei mittaa markkinoiden tehokkuutta vaan toimintamahdollisuuksia: sitä, millaisessa ympäristössä yksilöt ja organisaatiot toimivat kussakin tarkastelumaassa. Sääntelyä tarvitaan huomioimaan eri toimien negatiiviset oheisvaikutukset, kuten ympäristöön kohdistuvat haitat. Sääntelyn ei kuitenkaan tule rajoittaa liiketoimintaa, josta ei seuraa negatiivisia ulkoisvaikutuksia.

    Miten Suomi vertautuu muihin Pohjois-Euroopan maihin?

    Suomi sijoittuu Pohjois-Euroopan maiden, kuten Ruotsin, Tanskan, Saksan, Viron ja Alankomaiden, joukossa jossain määrin keskikastiin markkinavapauden mittareilla tarkasteltuna. Monilla osa-alueilla Suomi on edistyksellinen ja markkinamyönteinen, mutta tietyissä kohdissa on havaittavissa enemmän sääntelyä ja julkisen sektorin läsnäoloa kuin verrokkimaissa.

    Esimerkiksi yritysten perustaminen ja byrokratian hoito on Suomessa suhteellisen helppoa ja mahdollista tehdä digitaalisesti, mikä vastaa nykyaikaisia vaatimuksia ja on linjassa monien kehittyneiden talouksien kanssa. Toisaalta esimerkiksi julkisen sektorin omistukset ja laajasti jaetut tuet, kuten asumistuotanto, erottavat Suomen selkeämmin markkinavapauteen sitoutuneista maista, kuten Virosta. Myös reseptivapaiden lääkkeiden myynnin rajoitukset tai monopolisointi poikkeavat joidenkin verrokkimaiden käytännöistä, jotka ovat vapauttaneet kyseistä alaa enemmän.

    Kokonaisuutena voidaan todeta, että Suomi on Pohjois-Euroopan kontekstissa toimiva ja vakaa markkinatalous, mutta joillakin alueilla olisi edelleen tilaa parantaa. Erityisesti julkisen sektorin koon ja omistusten kriittinen tarkastelu, sääntelyn purkaminen tietyiltä aloilta, kuten asumisesta ja reseptivapaista lääkkeistä, sekä lupaprosessien nopeuttaminen ja automaation lisääminen voisivat nostaa Suomen markkinavapauden tasoa ja edistää talouskasvua. Tämä tarkoittaisi myös siirtymistä kohti mallia, jossa markkinavoimille annetaan suurempi rooli talouden ohjaamisessa ja resurssien allokoinnissa, seuraten naapurimaiden esimerkkiä.

    Keskeisiä indeksin ehtoja

    1. Kauppojen ja palveluiden aukioloaikoja ei säädellä tai rajoiteta Suomessa? – Kyllä.

    Tämä toteutuu Suomen kohdalla. Suomessa vapautettiin vuonna 2016 kauppojen ja palveluiden aukioloajat. Aukioloaikoja rajoitettiin erityisesti sunnuntaisin, pyhäpäivinä ja iltaisin. Aukioloaikojen rajoittaminen on hyvä esimerkki sääntelystä, joka rajoittaa ihmisten keskeistä elinkeinonharjoittamisen vapautta tarpeettomasti, sillä rajoitukset eivät lainkaan vähennä haitallisia ulkoisvaikutuksia.

    2. Julkinen sektori ei omista mediayhtiöitä, jotka tuottavat tai välittävät muuta kuin ajankohtais- tai uutissisältöjä Suomessa? – Ei.

    Tämä ei toteudu yhdessäkään kohdemaassa. Julkisen sektorin toiminta viihdesisällön tarjoajana aiheuttaa markkinahäiriön kaventamalla yksityisten viihdetuottajien markkinaosuuksia ilman, että se mitenkään puuttuu haitalliseen toimintaan. Julkinen rahoittaminen tarkoittaa myös sitä, että sisältöä, jota ihmiset eivät halua kuluttaa, tuotetaan heidän kustannuksellaan.

    3. Verotus-, viranomais- ja lupakäsittelyt voidaan hoitaa täysin digitaalisesti Suomessa? – Osittain.

    Tämä toteutuu osittain. Vain jotkin erityisluvat vaativat fyysistä asiointia viranomaisen toimitiloissa. Hallinnollisten asioiden hoitaminen digitaalisesti ajasta ja paikasta riippumatta mahdollistaa keskittymisen lisäarvon luontia tähtäävään toimintaan.

    Indeksin rakenne

    Indeksi koostuu seuraavista ehdoista, jotka arvotetaan seuraavin perustein:

    1. Täyttyy
    2. Ei täyty
    3. Täyttyy huomattavasti, tai on enemmän totta kuin ei ole.
    Julkinen sektori ei omista mediayhtiöitä, jotka tuottavat tai välittävät muuta kuin ajankohtais- tai uutissisältöjä.
    Yritysten perustamisen voi tehdä verkossa ja se ei vaadi enemmän kuin viisi hallinnollista vaihetta.
    Ei hintasääntelyä kiinteistöjen tai huoneistojen vuokrissa (pois lukien tuettu asuminen)
    Ei tuettua asumistuotantoa
    Valtio ei omista yli 50 % suoraan tai yhdessä yhtiöiden tai virastojen kautta julkisesti listattuja yrityksiä.
    Reseptivapaiden lääkkeiden myynti ei ole rajoitettua tai monopolisoitua.
    Työeläkevarat ovat osin tai täysin yksilöiden yksityisessä omistuksessa (mahdollisesti säännellysti).
    Työperäiselle maahanmuutolle ei ole tarveharkintaa.
    Verotus-, viranomais- ja lupakäsittelyt voidaan hoitaa täysin digitaalisesti.
    Rakennuslupien käsittelyillä on enintään 3kk aikaraja. Niiden katsotaan olevan hyväksyttyjä tai hakija saa korvauksen käsittelyn määräajan ylittyessä.
    Kauppojen ja palveluiden aukioloaikoja ei säädellä tai rajoiteta.
    Millään toimialalla tai paikkakunnalla ei ole toimilupakiintiöitä.
    Erikseen haettavaa rahankeräyslupaa ei tarvita yksityisiin hankkeisiin tai projekteihin.
    Eläkevaroja voidaan sijoittaa ’merkittävästi’ (ei rahastojen varjolla pieniä osuuksia) pieniin kasvuyhtiöihin ja rahastoihin.
    Pörssiin listautumiselle ei ole verotuksellisia esteitä (verokohtelu samaa, kuin listaamattomilla).
    Yksityisillä yrityksillä ja yhdistyksillä on mahdollisuus järjestää perus- ja yleissivistävää ja/tai ammattiin pätevöittävää koulutusta.
    Yleishyödyllisillä yhdistyksillä ei ole veroetuja tai muita erityisoikeuksia muihin yhdistyksiin tai yrityksiin nähden.
    Julkisen sektorin koko on korkeintaan 40 % taloudesta.
    Erityisiä toimilupia ei ole tai niiden uusiminen tapahtuu automaattisesti haltian kannalta, jos vaaditut ehdot täyttyvät.
    Työlupien myöntämisaika ulkomaisille työntekijöille on keskimäärin alle 3 kuukautta.

    Miksi markkinoiden vapautta mittaava indeksi kehitettiin?

    Markkinoiden vapautta mittaavan indeksin kehittämiseen nähtiin selkeä tarve: Pohjois-Euroopan markkinaympäristö kaipaa enemmän aluekohtaista tarkastelua, mutta lisäksi isojen instituutioiden ja organisaatioiden ylläpitämät indeksit ovat hyvin työläitä lukea, eikä niistä saa selkeää kuvaa siitä, mitä konkreettisia asioita vertailulukujen taustalla on.

    Mitattavien pisteytysindikaattorien ymmärtäminen ja avaaminen lukijalle ei useinkaan ole selkeää. Yksi suurimmista haasteista on, että nämä indeksit viittaavat usein toisiin indekseihin tai muiden instituutioiden tai organisaatioiden julkaisemiin KPI-lukuihin (Key Performance Indicator). Tämä luo lukijalle loputtomalta tuntuvan viittausten ja ristiviittausten verkoston, mikä tekee kokonaiskuvan hahmottamisesta vaikeaa.

    Lisäksi eri kategorisoitujen osa-alueiden väliset erilaiset painotukset tuovat oman haasteensa. Yksi indeksi saattaa painottaa esimerkiksi omistusoikeuksia, toinen verotuksen keveyttä ja kolmas saatavilla olevaa logistiikka-infrastruktuuria. Tämä tekee maiden vertailusta ja indeksin kokonaiskuvan hahmottamisesta entistäkin hankalampaa. Tämän seurauksena tavallisen kansalaisen on haastavaa saada nopeasti selville, miksi tietty maa on sijoittunut tietyllä tavalla tai mitkä konkreettiset tekijät vaikuttavat sen pisteytykseen.

    ”Emme väitä, että kaikki sääntely olisi haitallista. Haluamme sen sijaan hahmottaa, missä sitä on, miksi, ja mitä siitä seuraa.”

    – Ninni Norra, toiminnanjohtaja

    Indeksin seuranta

    Indeksin tavoitteena ei ole määritellä kaikenkattavaa totuutta, vaan luoda pohjaa tilastolliselle ja poliittiselle keskustelulle markkinavapauden luonteesta hyvinvointivaltiossa.

    Indeksiä tullaan päivittämään vuosittain pääosin samoilla kriteereillä, jotta voidaan seurata maiden kehitystä yli ajan. Indeksin ehtojen määrää on tarkoitus laajentaa kattavamman seurannan aikaansaamiseksi tulevaisuudessa. Kommentoi siis alle, mitä indeksissä pitäsi sinun mielestäsi huomioida!

    Ilari Lund

    Indeksin on koostanut Olean teknologiajohtaja Ilari Lund. Lund on 2020 valmistunut kemian tekniikan insinööri.

  • Digivalta: Kuka hallitsee huomiotaloutta – Olean afterwork-tilaisuus 11.4.2025

    Digivalta: Kuka hallitsee huomiotaloutta – Olean afterwork-tilaisuus 11.4.2025

    Teksti: Ninni Norra | Kuvat: Huugo Wahalahti

    Mitä tapahtuu vallalle ja tiedolle, kun maailma digitalisoituu? Tätä kysymystä pohdittiin Olean huhtikuisessa afterwork-illassa Helsingin perinteikkäässä Juttutuvassa. Tapahtuma syntyi ajankohtaisesta tarpeesta: alkuvuodesta otsikoihin nousi useita esimerkkejä teknologian ja vallankäytön risteyksistä, kuten Metan palveluissa havaittu valikoiva sensuuri ja Yhdysvaltain hallinnon tiivis vuoropuhelu teknologiayritysten kanssa, sekä yleisemmin 2020-luvun kynnyksellä Kiinasta noussut TikTok-aalto. Tähän kaikkeen Eurooppa on pyrkinyt vastaamaan erityisesti lainsäädännöllä, mutta riittääkö se, kun kyseessä on globaalin informaation ja huomion hallinta?

    Tapahtuman seminaariosuus käynnistyi alkumaljojen myötä, kun Olean hallitus toivotti osallistujat tervetulleiksi. Illan aikana kuultiin kolme asiantuntijapuheenvuoroa, jotka käsittelivät digitalisaation vaikutuksia yksityisyyteen, turvallisuuteen ja tiedon muodostumiseen sekä ennen kaikkea vallan muotoihin, jotka ovat usein näkymättömiä mutta vaikuttavia.

    Yksityisyys, siis mitä?

    Olean varapuheenjohtaja ja Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Marko Ikävalko avasi seminaarin sukeltamalla yksityisyyden historiaan ja nykytilaan. Ikävalko toi esiin yksityisyyden monitahoisuuden – sen juuret antiikin Kreikan ”oikoksessa” ja sen muuttuneen roolin nykyajan datataloudessa. Hän muistutti, ettei yksityisyys ole pelkkä moraalinen oikeus, vaan myös vaihdannan kohde, taloudellinen hyödyke, jonka arvoa yksilöt eivät aina tiedosta.

    Meistä jokainen jakaa tietoa jatkuvasti, usein huomaamattaan, tai ainakin sen seuraukset aliarvioiden. Ikävalko nosti esiin niin sanotun yksityisyysparadoksin: ihmiset väittävät arvostavansa yksityisyyttään, mutta toimivat käytännössä päinvastoin. Esimerkiksi ”ilmaiset” palvelut, kuten sosiaalisen median tai sähköpostialustat, joutuu käyttäjä lunastamaan omalla datallaan – “jos tuote on ilmainen, sinä olet se oikea tuote”, muistutti Ikävalko tunnettuun sanontaan viitaten. Harva pysähtyy pohtimaan, kuka tiedon lopulta omistaa ja miten sitä käytetään.

    Toisaalta yksityisyyden jakaminen voi tuottaa yhteistä hyötyä esimerkiksi lääketieteellisessä tutkimuksessa tai datayhteisöissä, jotka tuottavat arvokasta tietoa jäsenilleen. Mutta missä menee raja? Ja kuka sen määrittää?

    Matematiikka ei tunne poikkeuksia

    Seuraavaksi lavalle nousi F-Securen ohjelmistokehittäjä Joona Gynther, joka haastoi illan yleisöä muistuttamalla, että “hyviksille tarkoitettu takaovi” on mahdoton ajatus. Gynther tähdensi, että salaus suojaa kaikkea arkielämässämme pankkipalveluista viestintään, ja sen murentaminen uhkaa kaikkien turvallisuutta. Hän korosti, ettei matematiikkaan perustuvaa suojausta voi valikoivasti heikentää, sillä “matematiikka ei tunne poikkeuksia”: turvallisuus on joko kaikille tai ei kenellekään. Kun järjestelmään rakennetaan takaovi, sen kautta voi tulla kuka tahansa – myös se, jota vastaan järjestelmän suojaus on alunperin rakennettu.

    Jalotkaan tarkoitusperät eivät siksi takaa hyviä lopputuloksia. Esimerkiksi Euroopan unionin kaavailema CSAM-asetus esittää viranomaisille oikeutta murtaa viestintäsalaus, jotta lasten hyväksikäyttösisältöjen havaitseminen ja torjuminen helpottuisi. Tavoite on hyvä, mutta esitetty keino vaarallinen. Takaportti avaisi tavallisten kansalaisten yksityiset keskustelut paitsi viranomaisille myös taitaville kyberrikollisille.

    Tieto pirstaloituu, valta kasaantuu

    Viimeisen puheenvuoron käytti Elsa Kivinen, Faktabaarin projektikoordinaattori ja kansalaisvaikuttamisen asiantuntija. Hän puhui tiedosta ja sen pirstaloitumisesta sekä vallasta, joka kasaantuu niille, jotka hallitsevat tiedon infrastruktuuria.

    ”Valitsetko ravintolan netin arvostelujen perusteella?”, Kivinen kysyi. Useat meistä tekevät nykyään niin. Mutta entä jos yksi arvostelija antaa 4/5 tähteä erinomaisen ruoan vuoksi ja toinen 2/5 huonon asiakaspalvelun takia, vaikka ruoka olikin maittavaa? Näkökulmat eivät ole keskenään vertailukelpoisia, mikä synnyttää vääristyneen ja epätäydellisen kuvan todellisuudesta.

    Kivinen kiinnitti myös huomiota sosiaalisen median taipumukseen valtavirtaistaa marginaalinen ja marginalisoida valtavirta. Algoritmit suosivat äärimmäisiä tai tunteellisesti latautuneita sisältöjä, mikä tekee ”tavallisista” mielipiteistä näkymättömiä. Näin syntyy vaikutelma polarisaatiosta – ei siksi, että ihmiset olisivat aina huomattavasti jyrkempiä kuin ennen, vaan koska teknologia suosii jyrkkyyttä.

    Vapaata keskustelua, yhteistä vastuuta

    Esitelmien jälkeen ilta jatkui vapaamuotoisena keskusteluna, jossa yleisö pääsi jakamaan omia ajatuksiaan, kysymyksiään ja kokemuksiaan. Ennen vapaamuotoista ohjelmaa Olean puheenjohtaja Ninni Norra esitteli mahdollisuuden tukea ajatushautomon toimintaa liittymällä kannatusjäseneksi. (Katso tarkemmat tiedot ja vuoden 2025 tarjous: https://olea.fi/mukaan/)

    Illan puheenvuorot ja keskustelut vahvistivat kuvaa maailmasta, jossa valta on muuttanut muotoaan. Se elää algoritmeissa, käyttäjäehdoissa, datapolitiikassa ja siinä, millaista tietoa ja maailmankuvaa digitaaliset viestintäkanavat korostavat. Teknologia ei ole neutraalia, ja sen kehitys vaatii paitsi teknistä ymmärrystä myös eettistä tarkkuutta. Samalla on oltava varuillaan, kun viranomaiset lupaavat nopeita ratkaisuja yksityisyyden hinnalla. Kriittinen ajattelu ja kontekstuaalisuuden ymmärtäminen ovatkin kenties arvokkainta pääomaa digivallan aikakaudella.

  • Chat Control ja yksityisyyden taloustiede

    Euroopan unionin instituutioissa on neuvoteltu viime vuosina niin sanotusta ”CSAM-asetuksesta”, jonka tarkoituksena on estää lasten hyväksikäyttömateriaalin leviäminen internetissä (HS, 15.12.2024). Asetusehdotus pitää sisällään muun muassa velvoitteita Facebookin tai TikTokin kaltaisille palveluntarjoajille poistaa hyväksikäyttömateriaali alustoiltaan. Tarkoitusperä on tietenkin hyvä, mutta esitystä on myös kritisoitu liiallisesta puuttumisesta kansalaisten yksityisyyteen.

    Jyrkimmät versiot esityksestä, jotka tunnetaan nimellä ”Chat Control”, mahdollistaisivat käytännössä sähköisen viestinnän massavalvonnan EU:n alueella, mikä ei luultavasti edes olisi tehokas toimi hyväksikäyttömateriaalin leviämistä vastaan (MTV, 11.10.2024). Voiko taloustiede tarjota meille työkaluja asetuksen ympärillä pyörivään keskusteluun ja sen vaikutusten arviointiin? Millaista on yksityisyyden taloustiede?

    Omistatko sinä yksityisyytesi?

    Eräs määritelmä yksityisyydelle on ”oikeus ohjata, muokata, hallita ja poistaa tietoa itsestään sekä päättää missä määrin tietoa jaetaan muille” (Westin, 1968). Yksityisyys tarkoittaa siis tosiasiallista oikeutta rajata muiden pääsyä omiin tietoihin. Täydellisen informaation markkinoilla jokainen yksilö voisi omien mieltymysten mukaisesti päättää, miten paljon haluaa itsestään paljastaa esimerkiksi yrityksille tai muille yksilöille. Erityisesti sähköisessä viestinnässä tämä toteutuu käytännössä harvoin, sillä yksityisyyden menettämisen seuraukset eivät aina ole ilmeisiä tai välittömiä.

    Kuka omistaa yksityisyyden? Jos ostan yksityisyyttäni suojelevan palvelun (esim. VPN:n), olenko silloin ostanut yksityisyyteni takaisin vai vain suojellut sellaista, joka oli jo valmiiksi minun? Tässä on iso ero, sillä erään tutkimuksen mukaan kuluttajat ovat keskimäärin valmiita maksamaan 5 dollaria kuukaudessa datansa suojelemisesta, mutta vaatisivat 80 dollaria kuukaudessa hinnaksi oman datansa myymisestä (Winegar ja Sunstein, 2019). Kyse on lähes kaksikymmenkertaisesta erosta, vaikka käytännössä puhutaan samasta asiasta.

    ”CSAM aukene” – ja yksityisyytesi on poissa!

    Yksityisyyden menettämisen ja suojelemisen yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi on siis hyvin sotkuista, sillä kyse on hyvin abstraktista konseptista. Toinen hyvä esimerkki tästä on ”yksityisyysparadoksi” (engl. privacy paradox) eli ilmiö, jossa ihmiset sanovat olevansa hyvin huolissaan omasta yksityisyydestään, mutta kuitenkin käyttävät dataa kerääviä ja myyviä nettialustoja lähes huoletta. Onko kyse paljastetuista preferensseistä vai silkasta tietämättömyydestä?

    Yhteiskunnan tasolla yksityisyyteen vaikuttavat säädökset muovaavat myös virallisia ja epävirallisia instituutioita. On tuskin sattumaa, että CSAM-asetuksen jyrkimpien versioiden takana on ollut autokratian suuntaan pitkään lipunut Unkari (HS, 3.10.2024). Asetuksen kriitikot pelkäävätkin, että valvontaa voisi helposti laajentaa esimerkiksi poliittisten vihollisten vainoamiseen. Tämän hyvinvointivaikutusten arviointi on myös hyvin sotkuista, mutta vaikutukset tuskin olisivat positiivisia keskivertokansalaiselle.

    Viitteet

    Helsingin Sanomat (15.12.2024). Henna Virkkunen kertoo, miten lapsia netissä saalistavat aiotaan pysäyttää. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010893361.html

    MTV Uutiset (11.10.2024). Tietoturva-asiantuntija jokaiseen puhelimeen puuttuvasta EU-hankkeesta: ”Painajaismainen skenaario”. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tietoturva-asiantuntija-jokaiseen-puhelimeen-puuttuvasta-eu-hankkeesta-painajaismainen-skenaario/9024904

    Alan F. Westin (1968). Privacy And Freedom. Saatavilla: https://scholarlycommons.law.wlu.edu/wlulr/vol25/iss1/20

    Angela G. Winegar ja Cass R. Sunstein (2019). How Much Is Data Privacy Worth? A Preliminary Investigation. https:/papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=3413277

    Helsingin Sanomat (3.10.2024). Unkari pyrkii murtamaan kiireellä viestintäsalaisuuden – ”Haluaako Suomi jäljittimet puhelimiin?”. https://www.hs.fi/talous/art-2000010731026.html

  • Vastuullisuus, valta ja vaikutus: Onko ESG:stä vihreän siirtymän ajuriksi?

    VALO-hotellissa järjestetyssä Olea Thinkin asiantuntijapaneelissa pohdittiin ESG:n, eli organisaatioiden ympäristöllisten, sosiaalisen vastuun ja hallintotavan merkitystä. ESG ohjaa yksityisiä ja julkisia rahavirtoja kestävämpiin ja vastuullisempiin liiketoimintoihin ja hankkeisiin. Tapahtuman tukijana toimi Elinkeinoelämän valtuuskunta (Eva).

    Ennen paneelia kuultiin Evan toimituspäällikön Sami Metelisen avauspuheenvuoro ajatushautomoiden roolista yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Itsenäiset ja riippumattomat ajatushautomot toimivat puolueiden ja muiden vaikuttajien välimaastossa osallistuen yhteiskunnalliseen keskusteluun tavoitteena nostaa esiin tärkeiksi katsomiaan tavoitteita ja tarjoamalla keinoja niiden saavuttamiseksi. Ajatushautomot tarjoavat alustan siis kokoavalle keskustelulle ja kriittiselle tutkimukselle, jonka pohjalta ne toimivat moottoreina tärkeille muutoksille.

    Paneelin yhtenä teemana oli lainsäädännölliset velvoitteet, josta puhumassa olivat neuvottele vavirkamies Milla Kouri Valtiovarainministeriöstä, yritysvastuuasiantuntija Nicholas Wardi yritysvastuuverkosto Fibsistä sekä Suomen tilintarkastajien toiminnanjohtaja Sanna Alakare.

    Tapahtumassa puhuttiin muun muassa vuonna 2024 voimaan tulleesta kestävyysraportointidirektiivistä (CSRD), joka velvoittaa suuria yrityksiä julkistamaan ympäristöllisiin, sosiaalisiin ja hallinnollisiin seikkoihin liittyviä vaikuttavuustietoja eurooppalaisen kestävyysstandardin (ESRS) mukaisesti. Wardin esittelemä kestävyysraportoinnin aikajana on esitettynä alla olevassa kuvassa.

    Keskustelussa nousivat esiin eri tahojen ESG-kriteeristöt, raportointikäytännöt ja luontevimmat raportointitahot. Kouri nosti esiin, että viime kädessä lainsäädäntö on isosti yrityksiä toimiin ohjaava keino. Muilla arvioinneilla on kyllä merkitystä ja ne vaikuttavat rahoituksen saantiin, mutta eivät ohjaa yrityksiä laajassa mittakaavassa.

    Keskusteltaessa EU-lainsäädäntöön vaikuttamisesta esiin nousi yhteisesti jaettu näkemys, että järjestelmällisellä ja hyvin resursoidulla lobbaustyöllä saa äänensä kuuluviin päätöksenteossa. Kääntöpuolella kansalaisyhteiskunnan ja pienten toimijoiden mahdollisuudet tulla suoraan kuulluksi ovat paljon rajallisemmat. Vaikuttaminen tapahtuu pitkälti järjestöryhmittymien kautta.

    Toinen teema keskittyi yritystoiminnan rahoitukseen ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Miten luonnon monimuotoisuus voitaisiin huomioida järkevästi yritystoiminnassa? Miten yritysten raportointia tarkkaileva rahoittajat, kansalaisyhteiskunta, viranomaiset ja päätöksentekijät saavat oleellisen, tasapuolisen ja vertailukelpoisen tiedon toiminnan tai investoinnin ulkoisvaikutuksista? Asiantuntemusta aiheeseen toivat erityisasiantuntija Riku Lumiaro Ympäristökeskuksesta, YK:n nuorten ilmastodelegaatti Antti Regelin sekä vastuullisuusjohtaja Saara Mattero Ilmastorahastosta.

    Mattero nosti esiin, miten ESG-kriteerit huomioidaan kansainvälisesti ja suomalaisessa sijoitustoiminnassa. Erot ovat huomattavia. Vastuullisuuteen liittyviä riskejä arvioi kansainvälisesti hieman yli kolmannes rahoitusalan toimijoista. Tämä näkyy konkreettisesti kriteeristössä ongelmallisiksi luokiteltujen liiketoimintojen poissulkemisena, kuten tupakan, alkoholin tai asekaupan. Kestävän kehityksen huomioivan rahoituksen osuus jääkin sitten kansainvälisesti 12 % tasolle, kun suomalaisten toimijoiden keskuudessa luku on 82 %. Rahoituksen siirtyessä enemmän ympäristövaikutukseen tähtääviksi maksimaalista tuottoa tavoittelevasta, rahoittajien osuuksien putoaminen on ymmärrettävästi hyvin suurta.

    “Global sustainable investment review 2022”-raportin mukaan yhdysvaltalaiset sijoittajat ja rahoittajat ovat selkä poikkeama ESG-kriteeristöjen integroimisessa muihin mantereisiin nähden. Perinteinen maksimaalisen tuoton tavoittelu kattaa 62 % rahoituksesta ja vastuuttomien sijoituskohteita poissulkevien osuus 14 %, kun Japanissa, Australia ja Uusi-Seelannissa sekä Kanadassa luvut ovat noin 30 %. Osuudet avattu tarkemmin alla olevassa kuvaajassa. Eurooppalaisten toimijoiden kesken vastuullisuuskriteerit ovat laajemmin jaettuja ja rahoitusta ohjautuu määrällisesti enemmän vastuullisiin tai kestävän kehityksen huomioivin kriteerein. Valitettavasti vertailukelpoisia lukuja ei ollut käytettävissä raporttiin, joten osuuksia ei ole kuvaajassa.

    Alakare esitti, että rahoituksen suuntaamisessa kestäviin kohteisiin tarvitaan standardoitua sijoittajainformaatiota samaan tapaan kuin tilinpäätöksissä. Yhdenmukainen ja vertailukelpoinen raportointi, jonka ulkopuolinen riippumaton tilintarkastaja varmentaa, on se, johon kestävät sijoitus- ja rahoituspäätökset voi luotettavasti perustaa. EFRAG ja ISSB ovat organisaatioita, joilla pitkä kokemus tilinpäätösstandardien laatimisessa, ja niissä standardien asianmukaiseen valmisteluprosessiin on kiinnitetty erityistä huomioita.

    Lumiaro toi esiin luonnon monimuotoisuuden huomioimisen painottamalla, että luonnon ekosysteemit voivat olla hauraita ja monimuotoisuuden supistuttua sitä ei mahdollisesti voida koskaan palauttaa takaisin. Luonnon monimuotoisuus on poikkeuksetta paikallinen asia, jonka huomioiminen vaatii paikallista tuntemusta. Näin ollen yhteneväisen arviointikriteeristön luominen monimuotoisuuden varjeluun ei ole yhtä suoraviivaista kuin esimerkiksi kasvihuonepäästöjen arviointi. Tämän takia se jää usein vähäisemmälle huomiolle. Yritysten kiinnostus luonnon moninaisuutta kohtaan on kuitenkin huomattavasti lisääntynyt vuosien kuluessa, Lumiaro kertoo.

    Regelin nosti esiin kansalaisyhteiskunnan roolin sekä IPCC:n 2023 raportin. Raportin mukaan kasvihuonekaasupäästöjä tulisi laskea rajusti, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä 1,5 asteeseen. Tämä tarkoittaa laskua nykyisestä noin 55 gigatonnin hiilidioksidiekvivalentin vuosipäästöstä alle 20 gigatonniin vuoteen 2040 mennessä. Tämä edellyttäisi noin 2,2 gigatonnin vuosittaista laskua. Regelinin mielestä ESG-asioihin liittyvät kriteerit ovat hyvä asia ja niistä kannattaa pitää kiinni, vaikka ne olisivatkin epätäydellisiä. Ympäristöllisiä kriteeristöjä tulee kehittää riittävästi päästövähennyksien toteuttamiseksi, mutta samalla muutokset eivät saa olla liian nopeita tai jyrkkiä, jotta yritysten toimintaympäristö säilyy ennakoitavana.

    Paneelikeskustelun jälkeen keskusteltiin yleisökysymysten johdolla hiilitulleista, päästömaksuista ja päästökaupan laajentamisesta. Keskustelua nousi myös viherpesusta, ympäristövaikutusarviointien laadullisuudesta ja luotettavuudesta. Mattero toi esiin, että vaikutusarviointeja tekijöistä on puutetta ja arviointien tilauksilla voilla monen kuukauden tai vuodenkin pitkätkin tilausjonot. 

    Hiilidioksidipäästöjen laskenta on melko suoraviivasta, mutta hiilidioksidiekvivalenttien päästöjen tai luonnon monimuotoisuuden huomioiminen on paljon vaikeampaa ja työläämpää. Eroavaisuutta on myös selvityksen laajuuksissa. Koskeeko selvitys vain yrityksen suoran toiminnan vaikutuksia vai huomioiko se koko tuotantoketjun ja tuotteen elinkaaren?

    Kiitos panelisteille asiantuntevasta vuoropuhelusta ja yleisölle hyvistä kysymyksistä ja jälkikeskusteluista!

    Sami Metelinen, EVA:n toimituspäällikkö

    Antti Regelin, YK:n nuorten ilmastodelegaatti

    Milla Kouri, valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies

    Nicholas Wardi, FIBS yritysvastuuverkoston vastuullisuusasiantuntija

    Saara Mattero, Ilmastorahaston vastuullisuusjohtaja

    Sanna Alakare, Suomen tilintarkastajien toiminnanjohtaja 

    Riku Lumiaro, Ympäristökeskuksen erityisasiantuntija

  • Olean puheenjohtaja Ninni Norra valittu vuoden nuoreksi muutoksentekijäksi

    Olean puheenjohtaja Ninni Norra valittu vuoden nuoreksi muutoksentekijäksi

    Systeemistä muutosta ja sosiaalista innovointia edistävä Ashoka Nordic on valinnut Olean puheenjotajan ja perustajajäsenen Ninni Norran vuoden nuoreksi muutoksentekijäksi 11.1.2024. Ashoka Nordic onnittelee Linkedin-tiedotteessaan vuoden 2024 voittajia, Norraa ja ilmastodelegaatti Hanna Höijeriä, edistyksellisestä toiminnasta.

    Norra on tunnustuksesta otettu ja kiitollinen: “Pidän tätä merkkinä siitä, että Olean visiossa on todellista potentiaalia. Pirstaleisessa ja polarisoituneessa maailmassa tarvitaan uudenlaisia tapoja ajatella.” Olea Think saa tunnustusta kokonaisvaltaista kestävyyttä edistävänä ajatushautomona, joka perustuu maltilliseen mutta järjestelmälliseen toimintaan.

    “Kun ihmiset ovat epävarmoja tai peloissaan, syntyy kiusaus toimia radikaalisti. Onnistunut muutos on kuitenkin lukuisten, hyvinkin hienovaraisten tekijöiden summa. Lisäksi erityisesti nuoret tuntuvat kokevan perinteiset poliittiset lokerot etäisiksi; miksi pitäisi valita taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden väliltä, kun tavoitteet eivät läheskään aina sulje toisiaan pois. Tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvältä, mutta poliittista keskustelua seuratessa välittyy varsin erilainen kuva”, Norra pohtii.

    Kilpailun voittajille on tiedossa mentorointia, näkyvyyttä ja verkostoitumismahdollisuuksia. Mitä Norra ajattelee asiasta?

    “Olean näkökulmasta vuosi 2024 on strategisesti äärimmäisen tärkeä. Olemme saaneet rakennettua toimintaedellytykset edellisellä tilikaudella ja nyt onkin aika pistää ajatushautomo kunnolla käyntiin. Ashoka Nordicin tuki tulee todella tarpeeseen, sillä tässä vaiheessa jokaisella päätöksellä on pitkäkantoiset vaikutukset.”


    Ashoka Nordic is the first independent and systems change oriented organization covering the Nordics. We bring nearly 40 years of experience working globally with systems change, social entrepreneurship and how to inspire and enable people to become Changemakers in their lives, businesses and communities.

    Together with Ashoka’s global network, from Ashoka Nordic we collaborate to transform institutions and cultures worldwide so they support changemaking for the good of all. We create and manage networks in changemaking and provide leadership trainings for organizations and individuals. By cultivating ecosystems that enable an “Everyone A Changemaker” world we can make the world a better place – together.

    One of the fundamental insights of Ashoka is that behind every problem in society is a broken mindset that tries to solve our present and future challenges with old solutions. We believe that to create a world in which everyone is practicing changemaking, we need to change policies, rules, infrastructures, as well as the mindsets that determine people’s behaviour.