Kategoria: Menneet tapahtumat

  • Digivalta: Kuka hallitsee huomiotaloutta – Olean afterwork-tilaisuus 11.4.2025

    Digivalta: Kuka hallitsee huomiotaloutta – Olean afterwork-tilaisuus 11.4.2025

    Teksti: Ninni Norra | Kuvat: Huugo Wahalahti

    Mitä tapahtuu vallalle ja tiedolle, kun maailma digitalisoituu? Tätä kysymystä pohdittiin Olean huhtikuisessa afterwork-illassa Helsingin perinteikkäässä Juttutuvassa. Tapahtuma syntyi ajankohtaisesta tarpeesta: alkuvuodesta otsikoihin nousi useita esimerkkejä teknologian ja vallankäytön risteyksistä, kuten Metan palveluissa havaittu valikoiva sensuuri ja Yhdysvaltain hallinnon tiivis vuoropuhelu teknologiayritysten kanssa, sekä yleisemmin 2020-luvun kynnyksellä Kiinasta noussut TikTok-aalto. Tähän kaikkeen Eurooppa on pyrkinyt vastaamaan erityisesti lainsäädännöllä, mutta riittääkö se, kun kyseessä on globaalin informaation ja huomion hallinta?

    Tapahtuman seminaariosuus käynnistyi alkumaljojen myötä, kun Olean hallitus toivotti osallistujat tervetulleiksi. Illan aikana kuultiin kolme asiantuntijapuheenvuoroa, jotka käsittelivät digitalisaation vaikutuksia yksityisyyteen, turvallisuuteen ja tiedon muodostumiseen sekä ennen kaikkea vallan muotoihin, jotka ovat usein näkymättömiä mutta vaikuttavia.

    Yksityisyys, siis mitä?

    Olean varapuheenjohtaja ja Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Marko Ikävalko avasi seminaarin sukeltamalla yksityisyyden historiaan ja nykytilaan. Ikävalko toi esiin yksityisyyden monitahoisuuden – sen juuret antiikin Kreikan ”oikoksessa” ja sen muuttuneen roolin nykyajan datataloudessa. Hän muistutti, ettei yksityisyys ole pelkkä moraalinen oikeus, vaan myös vaihdannan kohde, taloudellinen hyödyke, jonka arvoa yksilöt eivät aina tiedosta.

    Meistä jokainen jakaa tietoa jatkuvasti, usein huomaamattaan, tai ainakin sen seuraukset aliarvioiden. Ikävalko nosti esiin niin sanotun yksityisyysparadoksin: ihmiset väittävät arvostavansa yksityisyyttään, mutta toimivat käytännössä päinvastoin. Esimerkiksi ”ilmaiset” palvelut, kuten sosiaalisen median tai sähköpostialustat, joutuu käyttäjä lunastamaan omalla datallaan – “jos tuote on ilmainen, sinä olet se oikea tuote”, muistutti Ikävalko tunnettuun sanontaan viitaten. Harva pysähtyy pohtimaan, kuka tiedon lopulta omistaa ja miten sitä käytetään.

    Toisaalta yksityisyyden jakaminen voi tuottaa yhteistä hyötyä esimerkiksi lääketieteellisessä tutkimuksessa tai datayhteisöissä, jotka tuottavat arvokasta tietoa jäsenilleen. Mutta missä menee raja? Ja kuka sen määrittää?

    Matematiikka ei tunne poikkeuksia

    Seuraavaksi lavalle nousi F-Securen ohjelmistokehittäjä Joona Gynther, joka haastoi illan yleisöä muistuttamalla, että “hyviksille tarkoitettu takaovi” on mahdoton ajatus. Gynther tähdensi, että salaus suojaa kaikkea arkielämässämme pankkipalveluista viestintään, ja sen murentaminen uhkaa kaikkien turvallisuutta. Hän korosti, ettei matematiikkaan perustuvaa suojausta voi valikoivasti heikentää, sillä “matematiikka ei tunne poikkeuksia”: turvallisuus on joko kaikille tai ei kenellekään. Kun järjestelmään rakennetaan takaovi, sen kautta voi tulla kuka tahansa – myös se, jota vastaan järjestelmän suojaus on alunperin rakennettu.

    Jalotkaan tarkoitusperät eivät siksi takaa hyviä lopputuloksia. Esimerkiksi Euroopan unionin kaavailema CSAM-asetus esittää viranomaisille oikeutta murtaa viestintäsalaus, jotta lasten hyväksikäyttösisältöjen havaitseminen ja torjuminen helpottuisi. Tavoite on hyvä, mutta esitetty keino vaarallinen. Takaportti avaisi tavallisten kansalaisten yksityiset keskustelut paitsi viranomaisille myös taitaville kyberrikollisille.

    Tieto pirstaloituu, valta kasaantuu

    Viimeisen puheenvuoron käytti Elsa Kivinen, Faktabaarin projektikoordinaattori ja kansalaisvaikuttamisen asiantuntija. Hän puhui tiedosta ja sen pirstaloitumisesta sekä vallasta, joka kasaantuu niille, jotka hallitsevat tiedon infrastruktuuria.

    ”Valitsetko ravintolan netin arvostelujen perusteella?”, Kivinen kysyi. Useat meistä tekevät nykyään niin. Mutta entä jos yksi arvostelija antaa 4/5 tähteä erinomaisen ruoan vuoksi ja toinen 2/5 huonon asiakaspalvelun takia, vaikka ruoka olikin maittavaa? Näkökulmat eivät ole keskenään vertailukelpoisia, mikä synnyttää vääristyneen ja epätäydellisen kuvan todellisuudesta.

    Kivinen kiinnitti myös huomiota sosiaalisen median taipumukseen valtavirtaistaa marginaalinen ja marginalisoida valtavirta. Algoritmit suosivat äärimmäisiä tai tunteellisesti latautuneita sisältöjä, mikä tekee ”tavallisista” mielipiteistä näkymättömiä. Näin syntyy vaikutelma polarisaatiosta – ei siksi, että ihmiset olisivat aina huomattavasti jyrkempiä kuin ennen, vaan koska teknologia suosii jyrkkyyttä.

    Vapaata keskustelua, yhteistä vastuuta

    Esitelmien jälkeen ilta jatkui vapaamuotoisena keskusteluna, jossa yleisö pääsi jakamaan omia ajatuksiaan, kysymyksiään ja kokemuksiaan. Ennen vapaamuotoista ohjelmaa Olean puheenjohtaja Ninni Norra esitteli mahdollisuuden tukea ajatushautomon toimintaa liittymällä kannatusjäseneksi. (Katso tarkemmat tiedot ja vuoden 2025 tarjous: https://olea.fi/mukaan/)

    Illan puheenvuorot ja keskustelut vahvistivat kuvaa maailmasta, jossa valta on muuttanut muotoaan. Se elää algoritmeissa, käyttäjäehdoissa, datapolitiikassa ja siinä, millaista tietoa ja maailmankuvaa digitaaliset viestintäkanavat korostavat. Teknologia ei ole neutraalia, ja sen kehitys vaatii paitsi teknistä ymmärrystä myös eettistä tarkkuutta. Samalla on oltava varuillaan, kun viranomaiset lupaavat nopeita ratkaisuja yksityisyyden hinnalla. Kriittinen ajattelu ja kontekstuaalisuuden ymmärtäminen ovatkin kenties arvokkainta pääomaa digivallan aikakaudella.

  • Vastuullisuus, valta ja vaikutus: Onko ESG:stä vihreän siirtymän ajuriksi?

    VALO-hotellissa järjestetyssä Olea Thinkin asiantuntijapaneelissa pohdittiin ESG:n, eli organisaatioiden ympäristöllisten, sosiaalisen vastuun ja hallintotavan merkitystä. ESG ohjaa yksityisiä ja julkisia rahavirtoja kestävämpiin ja vastuullisempiin liiketoimintoihin ja hankkeisiin. Tapahtuman tukijana toimi Elinkeinoelämän valtuuskunta (Eva).

    Ennen paneelia kuultiin Evan toimituspäällikön Sami Metelisen avauspuheenvuoro ajatushautomoiden roolista yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Itsenäiset ja riippumattomat ajatushautomot toimivat puolueiden ja muiden vaikuttajien välimaastossa osallistuen yhteiskunnalliseen keskusteluun tavoitteena nostaa esiin tärkeiksi katsomiaan tavoitteita ja tarjoamalla keinoja niiden saavuttamiseksi. Ajatushautomot tarjoavat alustan siis kokoavalle keskustelulle ja kriittiselle tutkimukselle, jonka pohjalta ne toimivat moottoreina tärkeille muutoksille.

    Paneelin yhtenä teemana oli lainsäädännölliset velvoitteet, josta puhumassa olivat neuvottele vavirkamies Milla Kouri Valtiovarainministeriöstä, yritysvastuuasiantuntija Nicholas Wardi yritysvastuuverkosto Fibsistä sekä Suomen tilintarkastajien toiminnanjohtaja Sanna Alakare.

    Tapahtumassa puhuttiin muun muassa vuonna 2024 voimaan tulleesta kestävyysraportointidirektiivistä (CSRD), joka velvoittaa suuria yrityksiä julkistamaan ympäristöllisiin, sosiaalisiin ja hallinnollisiin seikkoihin liittyviä vaikuttavuustietoja eurooppalaisen kestävyysstandardin (ESRS) mukaisesti. Wardin esittelemä kestävyysraportoinnin aikajana on esitettynä alla olevassa kuvassa.

    Keskustelussa nousivat esiin eri tahojen ESG-kriteeristöt, raportointikäytännöt ja luontevimmat raportointitahot. Kouri nosti esiin, että viime kädessä lainsäädäntö on isosti yrityksiä toimiin ohjaava keino. Muilla arvioinneilla on kyllä merkitystä ja ne vaikuttavat rahoituksen saantiin, mutta eivät ohjaa yrityksiä laajassa mittakaavassa.

    Keskusteltaessa EU-lainsäädäntöön vaikuttamisesta esiin nousi yhteisesti jaettu näkemys, että järjestelmällisellä ja hyvin resursoidulla lobbaustyöllä saa äänensä kuuluviin päätöksenteossa. Kääntöpuolella kansalaisyhteiskunnan ja pienten toimijoiden mahdollisuudet tulla suoraan kuulluksi ovat paljon rajallisemmat. Vaikuttaminen tapahtuu pitkälti järjestöryhmittymien kautta.

    Toinen teema keskittyi yritystoiminnan rahoitukseen ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Miten luonnon monimuotoisuus voitaisiin huomioida järkevästi yritystoiminnassa? Miten yritysten raportointia tarkkaileva rahoittajat, kansalaisyhteiskunta, viranomaiset ja päätöksentekijät saavat oleellisen, tasapuolisen ja vertailukelpoisen tiedon toiminnan tai investoinnin ulkoisvaikutuksista? Asiantuntemusta aiheeseen toivat erityisasiantuntija Riku Lumiaro Ympäristökeskuksesta, YK:n nuorten ilmastodelegaatti Antti Regelin sekä vastuullisuusjohtaja Saara Mattero Ilmastorahastosta.

    Mattero nosti esiin, miten ESG-kriteerit huomioidaan kansainvälisesti ja suomalaisessa sijoitustoiminnassa. Erot ovat huomattavia. Vastuullisuuteen liittyviä riskejä arvioi kansainvälisesti hieman yli kolmannes rahoitusalan toimijoista. Tämä näkyy konkreettisesti kriteeristössä ongelmallisiksi luokiteltujen liiketoimintojen poissulkemisena, kuten tupakan, alkoholin tai asekaupan. Kestävän kehityksen huomioivan rahoituksen osuus jääkin sitten kansainvälisesti 12 % tasolle, kun suomalaisten toimijoiden keskuudessa luku on 82 %. Rahoituksen siirtyessä enemmän ympäristövaikutukseen tähtääviksi maksimaalista tuottoa tavoittelevasta, rahoittajien osuuksien putoaminen on ymmärrettävästi hyvin suurta.

    “Global sustainable investment review 2022”-raportin mukaan yhdysvaltalaiset sijoittajat ja rahoittajat ovat selkä poikkeama ESG-kriteeristöjen integroimisessa muihin mantereisiin nähden. Perinteinen maksimaalisen tuoton tavoittelu kattaa 62 % rahoituksesta ja vastuuttomien sijoituskohteita poissulkevien osuus 14 %, kun Japanissa, Australia ja Uusi-Seelannissa sekä Kanadassa luvut ovat noin 30 %. Osuudet avattu tarkemmin alla olevassa kuvaajassa. Eurooppalaisten toimijoiden kesken vastuullisuuskriteerit ovat laajemmin jaettuja ja rahoitusta ohjautuu määrällisesti enemmän vastuullisiin tai kestävän kehityksen huomioivin kriteerein. Valitettavasti vertailukelpoisia lukuja ei ollut käytettävissä raporttiin, joten osuuksia ei ole kuvaajassa.

    Alakare esitti, että rahoituksen suuntaamisessa kestäviin kohteisiin tarvitaan standardoitua sijoittajainformaatiota samaan tapaan kuin tilinpäätöksissä. Yhdenmukainen ja vertailukelpoinen raportointi, jonka ulkopuolinen riippumaton tilintarkastaja varmentaa, on se, johon kestävät sijoitus- ja rahoituspäätökset voi luotettavasti perustaa. EFRAG ja ISSB ovat organisaatioita, joilla pitkä kokemus tilinpäätösstandardien laatimisessa, ja niissä standardien asianmukaiseen valmisteluprosessiin on kiinnitetty erityistä huomioita.

    Lumiaro toi esiin luonnon monimuotoisuuden huomioimisen painottamalla, että luonnon ekosysteemit voivat olla hauraita ja monimuotoisuuden supistuttua sitä ei mahdollisesti voida koskaan palauttaa takaisin. Luonnon monimuotoisuus on poikkeuksetta paikallinen asia, jonka huomioiminen vaatii paikallista tuntemusta. Näin ollen yhteneväisen arviointikriteeristön luominen monimuotoisuuden varjeluun ei ole yhtä suoraviivaista kuin esimerkiksi kasvihuonepäästöjen arviointi. Tämän takia se jää usein vähäisemmälle huomiolle. Yritysten kiinnostus luonnon moninaisuutta kohtaan on kuitenkin huomattavasti lisääntynyt vuosien kuluessa, Lumiaro kertoo.

    Regelin nosti esiin kansalaisyhteiskunnan roolin sekä IPCC:n 2023 raportin. Raportin mukaan kasvihuonekaasupäästöjä tulisi laskea rajusti, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pysäytettyä 1,5 asteeseen. Tämä tarkoittaa laskua nykyisestä noin 55 gigatonnin hiilidioksidiekvivalentin vuosipäästöstä alle 20 gigatonniin vuoteen 2040 mennessä. Tämä edellyttäisi noin 2,2 gigatonnin vuosittaista laskua. Regelinin mielestä ESG-asioihin liittyvät kriteerit ovat hyvä asia ja niistä kannattaa pitää kiinni, vaikka ne olisivatkin epätäydellisiä. Ympäristöllisiä kriteeristöjä tulee kehittää riittävästi päästövähennyksien toteuttamiseksi, mutta samalla muutokset eivät saa olla liian nopeita tai jyrkkiä, jotta yritysten toimintaympäristö säilyy ennakoitavana.

    Paneelikeskustelun jälkeen keskusteltiin yleisökysymysten johdolla hiilitulleista, päästömaksuista ja päästökaupan laajentamisesta. Keskustelua nousi myös viherpesusta, ympäristövaikutusarviointien laadullisuudesta ja luotettavuudesta. Mattero toi esiin, että vaikutusarviointeja tekijöistä on puutetta ja arviointien tilauksilla voilla monen kuukauden tai vuodenkin pitkätkin tilausjonot. 

    Hiilidioksidipäästöjen laskenta on melko suoraviivasta, mutta hiilidioksidiekvivalenttien päästöjen tai luonnon monimuotoisuuden huomioiminen on paljon vaikeampaa ja työläämpää. Eroavaisuutta on myös selvityksen laajuuksissa. Koskeeko selvitys vain yrityksen suoran toiminnan vaikutuksia vai huomioiko se koko tuotantoketjun ja tuotteen elinkaaren?

    Kiitos panelisteille asiantuntevasta vuoropuhelusta ja yleisölle hyvistä kysymyksistä ja jälkikeskusteluista!

    Sami Metelinen, EVA:n toimituspäällikkö

    Antti Regelin, YK:n nuorten ilmastodelegaatti

    Milla Kouri, valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies

    Nicholas Wardi, FIBS yritysvastuuverkoston vastuullisuusasiantuntija

    Saara Mattero, Ilmastorahaston vastuullisuusjohtaja

    Sanna Alakare, Suomen tilintarkastajien toiminnanjohtaja 

    Riku Lumiaro, Ympäristökeskuksen erityisasiantuntija