Markkinavapausindeksi

Mikä indeksi?

Miten vapaasti yksilöt saavat toimia markkinoilla Pohjois-Euroopassa? Entä miten lainsäädäntö rajaa ja mahdollistaa liiketoimintaa? Markkinavapausindeksi tarjoaa läpinäkyvän ja helpon keinon seurata markkinasääntelyä Suomessa suhteessa Pohjois-Eurooppaan. Indeksi kokoaa yhteen lainsäädäntöön, sääntelyyn ja institutionaalisiin rakenteisiin liittyviä muuttujia, jotka rajoittavat tai mahdollistavat yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa.

Markkinavapausindeksi mittaa markkinoita rajoittavaa sääntelyä Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa ja Saksassa. Indeksi koostuu 20 kyllä/ei-ehdosta, jotka kuvastavat Olean näkökulmasta keskeisiä, seurattavia ja verrannollisia markkinaympäristön kieltoja, rajoitteita tai mahdollisuuksia – esimerkiksi sitä, miten helppoa on perustaa yritys, kaupallistaa tuote- tai palveluideoita ja harjoittaa liiketoimintaa aiheuttamatta negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Korkeampi pistemäärä kuvastaa vapaampaa markkinaympäristöä.

Indeksi ei mittaa markkinoiden tehokkuutta vaan toimintamahdollisuuksia: sitä, millaisessa ympäristössä yksilöt ja organisaatiot toimivat kussakin tarkastelumaassa. Sääntelyä tarvitaan huomioimaan eri toimien negatiiviset oheisvaikutukset, kuten ympäristöön kohdistuvat haitat. Sääntelyn ei kuitenkaan tule rajoittaa liiketoimintaa, josta ei seuraa negatiivisia ulkoisvaikutuksia.

Miten Suomi vertautuu muihin Pohjois-Euroopan maihin?

Suomi sijoittuu Pohjois-Euroopan maiden, kuten Ruotsin, Tanskan, Saksan, Viron ja Alankomaiden, joukossa jossain määrin keskikastiin markkinavapauden mittareilla tarkasteltuna. Monilla osa-alueilla Suomi on edistyksellinen ja markkinamyönteinen, mutta tietyissä kohdissa on havaittavissa enemmän sääntelyä ja julkisen sektorin läsnäoloa kuin verrokkimaissa.

Esimerkiksi yritysten perustaminen ja byrokratian hoito on Suomessa suhteellisen helppoa ja mahdollista tehdä digitaalisesti, mikä vastaa nykyaikaisia vaatimuksia ja on linjassa monien kehittyneiden talouksien kanssa. Toisaalta esimerkiksi julkisen sektorin omistukset ja laajasti jaetut tuet, kuten asumistuotanto, erottavat Suomen selkeämmin markkinavapauteen sitoutuneista maista, kuten Virosta. Myös reseptivapaiden lääkkeiden myynnin rajoitukset tai monopolisointi poikkeavat joidenkin verrokkimaiden käytännöistä, jotka ovat vapauttaneet kyseistä alaa enemmän.

Kokonaisuutena voidaan todeta, että Suomi on Pohjois-Euroopan kontekstissa toimiva ja vakaa markkinatalous, mutta joillakin alueilla olisi edelleen tilaa parantaa. Erityisesti julkisen sektorin koon ja omistusten kriittinen tarkastelu, sääntelyn purkaminen tietyiltä aloilta, kuten asumisesta ja reseptivapaista lääkkeistä, sekä lupaprosessien nopeuttaminen ja automaation lisääminen voisivat nostaa Suomen markkinavapauden tasoa ja edistää talouskasvua. Tämä tarkoittaisi myös siirtymistä kohti mallia, jossa markkinavoimille annetaan suurempi rooli talouden ohjaamisessa ja resurssien allokoinnissa, seuraten naapurimaiden esimerkkiä.

Keskeisiä indeksin ehtoja

1. Kauppojen ja palveluiden aukioloaikoja ei säädellä tai rajoiteta Suomessa? – Kyllä.

Tämä toteutuu Suomen kohdalla. Suomessa vapautettiin vuonna 2016 kauppojen ja palveluiden aukioloajat. Aukioloaikoja rajoitettiin erityisesti sunnuntaisin, pyhäpäivinä ja iltaisin. Aukioloaikojen rajoittaminen on hyvä esimerkki sääntelystä, joka rajoittaa ihmisten keskeistä elinkeinonharjoittamisen vapautta tarpeettomasti, sillä rajoitukset eivät lainkaan vähennä haitallisia ulkoisvaikutuksia.

2. Julkinen sektori ei omista mediayhtiöitä, jotka tuottavat tai välittävät muuta kuin ajankohtais- tai uutissisältöjä Suomessa? – Ei.

Tämä ei toteudu yhdessäkään kohdemaassa. Julkisen sektorin toiminta viihdesisällön tarjoajana aiheuttaa markkinahäiriön kaventamalla yksityisten viihdetuottajien markkinaosuuksia ilman, että se mitenkään puuttuu haitalliseen toimintaan. Julkinen rahoittaminen tarkoittaa myös sitä, että sisältöä, jota ihmiset eivät halua kuluttaa, tuotetaan heidän kustannuksellaan.

3. Verotus-, viranomais- ja lupakäsittelyt voidaan hoitaa täysin digitaalisesti Suomessa? – Osittain.

Tämä toteutuu osittain. Vain jotkin erityisluvat vaativat fyysistä asiointia viranomaisen toimitiloissa. Hallinnollisten asioiden hoitaminen digitaalisesti ajasta ja paikasta riippumatta mahdollistaa keskittymisen lisäarvon luontia tähtäävään toimintaan.

Indeksin rakenne

Indeksi koostuu seuraavista ehdoista, jotka arvotetaan seuraavin perustein:

1. Täyttyy
2. Ei täyty
3. Täyttyy huomattavasti, tai on enemmän totta kuin ei ole.

Julkinen sektori ei omista mediayhtiöitä, jotka tuottavat tai välittävät muuta kuin ajankohtais- tai uutissisältöjä.

Yritysten perustamisen voi tehdä verkossa ja se ei vaadi enemmän kuin viisi hallinnollista vaihetta.

Ei hintasääntelyä kiinteistöjen tai huoneistojen vuokrissa (pois lukien tuettu asuminen)

Ei tuettua asumistuotantoa

Valtio ei omista yli 50 % suoraan tai yhdessä yhtiöiden tai virastojen kautta julkisesti listattuja yrityksiä.

Reseptivapaiden lääkkeiden myynti ei ole rajoitettua tai monopolisoitua.

Työeläkevarat ovat osin tai täysin yksilöiden yksityisessä omistuksessa (mahdollisesti säännellysti).

Työperäiselle maahanmuutolle ei ole tarveharkintaa.

Verotus-, viranomais- ja lupakäsittelyt voidaan hoitaa täysin digitaalisesti.

Rakennuslupien käsittelyillä on enintään 3kk aikaraja. Niiden katsotaan olevan hyväksyttyjä tai hakija saa korvauksen käsittelyn määräajan ylittyessä.

Kauppojen ja palveluiden aukioloaikoja ei säädellä tai rajoiteta.

Millään toimialalla tai paikkakunnalla ei ole toimilupakiintiöitä.

Erikseen haettavaa rahankeräyslupaa ei tarvita yksityisiin hankkeisiin tai projekteihin.

Eläkevaroja voidaan sijoittaa ’merkittävästi’ (ei rahastojen varjolla pieniä osuuksia) pieniin kasvuyhtiöihin ja rahastoihin.

Pörssiin listautumiselle ei ole verotuksellisia esteitä (verokohtelu samaa, kuin listaamattomilla).

Yksityisillä yrityksillä ja yhdistyksillä on mahdollisuus järjestää perus- ja yleissivistävää ja/tai ammattiin pätevöittävää koulutusta.

Yleishyödyllisillä yhdistyksillä ei ole veroetuja tai muita erityisoikeuksia muihin yhdistyksiin tai yrityksiin nähden.

Julkisen sektorin koko on korkeintaan 40 % taloudesta.

Erityisiä toimilupia ei ole tai niiden uusiminen tapahtuu automaattisesti haltian kannalta, jos vaaditut ehdot täyttyvät.

Työlupien myöntämisaika ulkomaisille työntekijöille on keskimäärin alle 3 kuukautta.

Miksi markkinoiden vapautta mittaava indeksi kehitettiin?

Markkinoiden vapautta mittaavan indeksin kehittämiseen nähtiin selkeä tarve: Pohjois-Euroopan markkinaympäristö kaipaa enemmän aluekohtaista tarkastelua, mutta lisäksi isojen instituutioiden ja organisaatioiden ylläpitämät indeksit ovat hyvin työläitä lukea, eikä niistä saa selkeää kuvaa siitä, mitä konkreettisia asioita vertailulukujen taustalla on.

Mitattavien pisteytysindikaattorien ymmärtäminen ja avaaminen lukijalle ei useinkaan ole selkeää. Yksi suurimmista haasteista on, että nämä indeksit viittaavat usein toisiin indekseihin tai muiden instituutioiden tai organisaatioiden julkaisemiin KPI-lukuihin (Key Performance Indicator). Tämä luo lukijalle loputtomalta tuntuvan viittausten ja ristiviittausten verkoston, mikä tekee kokonaiskuvan hahmottamisesta vaikeaa.

Lisäksi eri kategorisoitujen osa-alueiden väliset erilaiset painotukset tuovat oman haasteensa. Yksi indeksi saattaa painottaa esimerkiksi omistusoikeuksia, toinen verotuksen keveyttä ja kolmas saatavilla olevaa logistiikka-infrastruktuuria. Tämä tekee maiden vertailusta ja indeksin kokonaiskuvan hahmottamisesta entistäkin hankalampaa. Tämän seurauksena tavallisen kansalaisen on haastavaa saada nopeasti selville, miksi tietty maa on sijoittunut tietyllä tavalla tai mitkä konkreettiset tekijät vaikuttavat sen pisteytykseen.

”Emme väitä, että kaikki sääntely olisi haitallista. Haluamme sen sijaan hahmottaa, missä sitä on, miksi, ja mitä siitä seuraa.”

– Ninni Norra, toiminnanjohtaja

Indeksin seuranta

Indeksin tavoitteena ei ole määritellä kaikenkattavaa totuutta, vaan luoda pohjaa tilastolliselle ja poliittiselle keskustelulle markkinavapauden luonteesta hyvinvointivaltiossa.

Indeksiä tullaan päivittämään vuosittain pääosin samoilla kriteereillä, jotta voidaan seurata maiden kehitystä yli ajan. Indeksin ehtojen määrää on tarkoitus laajentaa kattavamman seurannan aikaansaamiseksi tulevaisuudessa. Kommentoi siis alle, mitä indeksissä pitäsi sinun mielestäsi huomioida!